Isosveitsinpaimenkoira, kotoisammin grosse, on nimensä veroisesti kookkain sveitsinpaimenkoira. Se on vankka, kestävä koira,jonka suosio ei ole perustunut niinkään sen ulkonäköön kuin sen erinomaisiin luonteenpiirteisiin. Rotu on sveitsinpaimenkoirista rauhallisin, vaikka alkuaikojen grosseilla lienee ollut nykyistä enemmän temperamenttia. Alkuaan vahti- ja vetokoirana käytettyä grossea arvostetaan nykyään varsinkin perhekoirana sen rauhallisen, tasaisen luonteensa vuoksi. Sen valpas, älykäs katse ei anna aihetta epäillä niitä monia tarinoita, joissa kerrotaan koirien hyvin itsenäisesti pelastaneen ihmisiä esim. hukkumiselta. Itsenäisenä koirana isosveitsinpaimenkoira ei pidä kytkettynä olemisesta eikä se sovellu tarhakoiraksikaan, vaan se on parhaimmillaan omiensa parissa; uskollisena hyväntahtoisena perheenjäsenenä.

Suomen grossekanta on varsin pieni ja vuoden 1999 loppuun mennessä maassamme oli syntynyt vain kaksi grossepentuetta. Kanta ulkomaillakin on sangen pieni, ja rodunomaisen, terveet lähtökohdat omaavan pennun hankkiminen voi olla työlästä, muttei toki mahdotonta. Grossepentua hankkiessasi tutustu rotuun huolella ja vaadi tarpeeksi tietoa pentueen vanhemmista ja sukulaisista, mm. niiden terveydestä ja näyttelytuloksista. Grossejen perinnöllisistä sairauksista olkanivelien osteokondroosi on ongelmallisin, kuitenkaan lonkkanivelen dysplasiaa täysin unohtamatta. Myös epilepsiaa esiintyy grosseilla jonkin verran. Monissa maissa on jalostukseen käytettävillä grosseilla jo kuvauspakko, mutta varmista silti, että molemmilla pentuevanhemmilla on viralliset kuvaustulokset. Epilepsian suhteen kannattaa välttää sellaisen pennun hankkimista, jolla on paljon samansukuisia esivanhempia. Eräs jalostusongelma on ollut yksilöiden koon pieneneminen; painovaihtelut ovat olleet yksilöiden välillä suuret: vajaasta 40 kg:sta yli 60 kg:aan. Tilanne on tasoittunut jalostusvalintojen myötä. Nartut ovat pienemmästä koosta huolimatta lähes urosten painoisia. Hyvän mustan värin aikaansaaminen ei myöskään ole helppoa. näitä ongelmia sanotaan esiintyvän muillakin lyhytkarvaisilla sennenroduilla, toisin kuin berneillä. Lyhytkarvaisilla koirilla sininen tai jopa keltainen pohjavilla tulee herkemmin näkyviin. Hyvä lyhytkarvaisen sennenkoiran turkki suojaa koiraa kosteudelta paljon tehokkaammin kuin bernin pitkä turkki. Kiinnitä huomiota myös koirien luonteisiin, jalostuskoirilla onkin hyvin usein myös luonnetesti- tai käyttökoiratuloksia. Tottelevaisuuskokeiden ja suojelun ja muiden PK-lajien lisäksi grosset kilpailevat myös vaativissa vetokokeissa, joissa punnitaan mm. koiran kestävyyttä, tarkkaavaisuutta ja yhteistyökykyä.

"Isosveitsinpaimenkoiran turkki ei ehkä ole niin kaunis kuin bernin pitkä, kiiltävä turkki, mutta grosse on arkipäiviä eikä sunnuntaita varten. Ja onhan viikossa edelleenkin kuusi arkipäivää ja vain yksi sunnuntai." (Moritz Magron)