Vauhtia, menoa ja meininkiä - sitä on agility - ja vielä paljon muutakin: hauskaa ja palkitsevaa, innostavaa ja toiminnallista - ja se mieletön vimma ja polte koiran silmissä agilityradalla - se vasta jotakin on.
Agility eli koirien esterata on ehdottomasti koiramaailman vauhdikkain laji, jossa on kirjaimellisesti kyse sekunneista. Agility tarkoittaa koirien esterataa, jossa hyväksyttyjä esteitä ovat: aidat, muuri, pöytä, puomi, keinulauta, A-este, pujottelu, avotunneli, umpitunneli, rengas, vesieste ja pituushyppy. Agility-radan pituus on 100-200 m ja esteitä on 10-20. Esteiden maksimikorkeus on 65 cm. Rata pitää suorittaa määrätyn ajan kuluessa ja esteet ennalta määrätyssä järjestyksessä. Tarkoituksena on radan suorittaminen mahdollisimman virheettömästi ja nopeasti.
Ohjaaja ohjaa koiraa radalla ääni- ja käsimerkein. Esteiden väärästä suoritustavasta, ihanneajan ylityksestä ja koiran ja esteiden koskettamisesta rangaistaan virhepistein (5 pistettä / virhe, 1 piste / alkava sekunti yliaikaa). Kolmesta kieltäytymisestä tai väärästä radasta seuraa hylkääminen.
Tulisiko sennenkoirastani agility-koira?
Miksei? Kunhan koirasi on kaikinpuolin terve ja hyväkuntoinen. Agility sopii sennenkoirallesi vallan mainiosti – varsinkin appenzelli ja entlebuch ovat nopeita ja ketteriä, joilla taatusti riittää toimintatarmoa ja intoa. Myös berneille ja grosseille agility sopii hyvin, moni on ällistynyt bernin nopeutta ja intoa agilityharjoituksissa ja onpa muutama käynyt kisoissakin väläyttämässä taitojaan. Agilityä harrastettaessa kannattaa aina pitää mielessä koiran ominaisuudet ja suorituskyky ja harrastaa lajia koiran ehdoilla; jos omistat pennun ja palat halusta päästä kokeilemaan agilityä, muista terve talonpoikaisjärki; hypyt ja sen sellaiset on syytä unohtaa ja paneutua aluksi niihin esteisiin, jotka eivät vaadi liiallisia ponnistuksia koiraltasi. Varsinainen harjoittelu on syytä aloittaa vasta koiran ollessa yli vuoden ikäinen, suurilla roduilla jopa myöhemmin.
Vaikka et koskaan kilpailu-urasta unelmoisikaan, on agility erinomainen harrastus. Koira saa kokemuksen myötä valtavasti itseluottamusta ja rohkeutta. Myös koiran ja ohjaajan välinen kontakti saa aivan uuden merkityksen, koska kumpikaan ei voi toimia radalla ilman toista.
Lukuisat koirayhdistykset ympäri maan järjestävät agilityn alkeiskursseja. Agilityradalle ei pidä lähteä pennun kanssa yksin, koulutusohjaajilta kannattaa aina kysyä asiantuntevaa apua. Monet alajaostot järjestävät aika-ajoin agilityyn tutustumista, mene rohkeasti mukaan. Voit myös kysyä alajaostoltasi yhteystietoja lähimmästä agilityseurasta, yhteystietoja saa myös kennelpiirien agility-yhteyshenkilöiltä.
Ja varo - agility vie mennessään…
Lähteet: Golden Ring ry, Agility Sports Bulletin