Varsinkin suuremmat sennenrodut berni ja grosse soveltuvat ruuminrakenteeltaan erinomaisesti vesityöskentelyyn. Monet sennenkoirat rakastavat uimista. Pelkkä uimataito ei vepessä pidemmän päälle riitä ja monilla berneillä onkin etuna ns. luontainen pelastusvietti. Kunhan omistajalla vaan riittää innostusta kouluttaa koiraansa. Uiminen on turvallinen liikuntamuoto kasvavalle pennulle, mutta ihon ja korvien kuntoa on syytä tarkkailla.
Vesipelastuskokeiden tarkoituksena on pitää yllä erityisesti landseer- ja newfoundlandinkoirarotuisten koirien pelastusvaistoa ja uintitaitoa. Myös muunrotuiset koirat voivat kokeisiin osallistua läpäistyään soveltuvuuskokeen. Vepe-kokeen tarkoituksena on kehittää vesipelastuksen harrastajia ja heidän yhteistoimintaansa, lisätä tietoa koiran koulutuksesta ja sen soveltuvuudesta pelastustoimintaan vedessä sekä testata koiran rodunomaisia taipumuksia. Vesipelastuskoira koulutetaan pelastamaan veden varassa oleva ihminen.
Kokeella testataan koiran kykyä toimia vedessä ja mitataan sen fyysistä kuntoa. Koiran kouluttaja ei saa pelätä kastumista, sillä veperannalla kastuu taatusti. Huumoriakaan ei sovi unohtaa. Ohjaajan on myös jaksettava harjoitella tiettyjä asioita maalla, ja koiran peruskunnosta on huolehdittava. Perustottelevaisuuden pitää olla kunnossa ennen lajin aloittamista. Monet vepeen liittyvät asiat ovat opeteltavia asioita.
Lähde: Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys ry.
